Ennakointikamarin sihteeristö 11.12.2009
ENNAKOINTIKAMARI: LVI-, SÄHKÖ- JA AUTOMAATIOALA
Uudellamaalla on LVI-alan ammatillisen koulutuksen järjestäjiä yhteensä 15 ja sähköalan järjestäjiä on 15. Sähköalan opetussuunnitelmaperusteista perustutkintoa opiskeli Uudellamaalla vuonna 2008 noin 2500 opiskelijaa. Talotekniikan perustutkinto-opiskelijoita oli vuonna 2008 noin 650.
Yritysten mielipiteitä ja tarpeita
Yritysten mielestä keskeisiä työmarkkinamuutoksia vuoteen 2012 ovat työvoiman saatavuuden heikkeneminen eläköitymisen myötä ja siitä seuraava pula ammattitaitoisesta työvoimasta, nuorten kiinnostus alaa kohtaa, ulkomaisen työvoima käyttö, uusi työehtosopimus ja palkkauskysymykset, suhdannekehitys, saneeraus- ja korjausrakentamisen kasvu suhteessa uudisrakentamiseen ja uudistuotannon elpyminen sekä uudet tekniikat ja energiatehokkuus.
Neljäsosa yrityksistä arvioi toimialalla olevan tulevaisuudessa suuria rekrytointivaikeuksia. Tällä hetkellä vaikeimmin täytettäviä tehtäviä ovat LVI-alalla putkiasentajan, LVI-asentajan, insinöörin ja LVI-mestarin paikat. Sähkö- ja automaatioalalla suurin kysyntä on sähkö-, kaukolämpö-, automaatio- ja kylmäasentajista sekä käämijöitä.
Rekrytoinnin haasteina yritykset pitävät hakijoiden vähäistä työkokemusta, koulutusta ja sosiaalisia taitoja. Muusta rakennusalaklusterista poiketen LVIS-alalla ensisijainen huoli ei ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden määrässä, vaan siinä perustutkinnon suorittajalla olisi riittävän monipuolista osaamista selviytymiseen rinnakkaisalojen yksinkertaisimmista asennustöistä. Lisäksi työkohteisiin on muun rakennusalan tavoin vaikea löytää käytännön osaavia työporukoiden vetäjiä, projektipäälliköitä ja vastaavia mestareita.
Ala teknistyy, laaja-alaistuu ja monimutkaistuu muun muassa energiatehokkuus- ja ympäristövaatimusten takia. Työelämässä on lisääntyvää tarvetta kylmäasennukseen, rakennusautomaatioon, korjausrakentamiseen ja uusiin teknologioihin liittyvälle koulutukselle.
Vuonna 2007 uudelleen käynnistynyt rakennusmestari (AMK) -koulutusohjelman opiskelijamäärät ovat täysin riittämättömät yritysten ja työelämän tarpeisiin. Tekniikan erikoisammattitutkinto on myös yksi keino lisätä valmiutta käytännön työnjohtotehtäviin. Tekniikan erikoisammattitutkinnon tarjoamia mahdollisuuksia ei täysin yrityksissä vielä oivalleta: sisällön avaaminen on tuonut enemmän kiinnostuneita tutkinnon suorittamiseen.
Vastavalmistuneiden ammattitaidossa puutteena yritykset näkivät puutteina vähäisen työkokemuksen, käytännön ja kädentaitojen puutteen, asenteen ja motivaation työntekoon, joidenkin erityisalojen koulutus puutteellista tai puuttuvat kokonaan (mm. kylmäasennus ja rakennusautomaatio).
Aikuiskoulutus on painottunut liikaa kokotutkintojen suorittamiseen; yritysten tarpeisiin soveltuisi paremmin osatutkinnot ja modulaariset lyhytkurssit. Aikuiskoulutukseen ja jo työelämässä oleville halutaan lisää mahdollisuuksia suorittaa ristikkäisiä, noin 10 opintoviikon mittaisia täsmämoduleja, jotka synnyttävät hybridiosaamista. Esimerkiksi oppisopimuskoulutuksen rahoitus rajoittaa täsmäosaamisen hankkimista. Tulosten mittausta ei suoritettujen tutkintojen mukaan, vaan montako työllistyy tai kehittyy ammatissaan: esimerkkinä LV-asentaja: lyhytkurssitarjotin, jossa koulutus pilkottiin 2-5 päivän kursseihin.
Koulutustarjoajat tarjoavat osittain samoja/päällekkäisiä kursseja. Tähän toivottiin erikoistumista, mutta koulutuksen järjestäjien tiiviin yhteistyön kautta Helsingin seutu lähtökohtana.
Yritysten ja oppilaitosten yhteistyö ja opettajatilanne
Opetussuunnitelmien tutkintokohtaisen osan (oppilaitoskohtainen) valmistelu on menossa; ops-uudistuksen myötä oppilaitoksella olisi mahdollisuus laatia kokonaan omanlainen (10 ov) koulutuspaketti yhteistyössä yrityksen kanssa. Omnia, Varia ja Heltech tekevät yhteistyötä opetussuunnitelmien oppilaitoskohtaisen osan valmistelussa. Työssä haetaan oppilaitosten painotusalueita ja resurssien jakomahdollisuuksia
Haasteina yritys-oppilaitosyhtesityössä nähdään 1) työssäoppimisen toteuttaminen – ammattiosaamisen näyttöjen mahdollisuudet työpaikoilla; tarvittaisiin enemmän yrityksiä mukaan, 2) työpaikkaohjaajien arviointivalmius – pääpaino ammattiosaamisen näytöissä: työpaikkaohjaajien koulutustarve, 3) opettajien työelämäjaksot – yksi yhteys työelämään: tavoitteena on saada opettajat 3-5- vuoden välein työelämäjaksoille ja 4) opiskelijoiden tutustumiskäynnit yrityksissä, yritysten luennoitsijat yms. suora yhteistyö.
Rahoitusmuotojen ja lähteiden sekavuus hankaloittaa koulutuksen markkinointia ja hankintaa yrityksissä: tarvitaan yksi luukku jakamaan informaatiota rahoitusmuodoista.
Opettajien saatavuus on taantuman myötä tilanpäisesti parantunut, mutta päteviä, käytännön taidot omaavia opettajia ei ole tarpeeksi saatavilla. Yksi ratkaisu olisi kouluttaa ammattimiehiä (esim. asentajat) opettajiksi/työnjohtajaksi. Opettajapulaa voisi myös helpottaa sijaispankki/varajärjestelmä opettajien saamiseksi esim. sijaisuuksia hoitamaan.
Oppilaitosyhteistyöstä ja koulutuksen työelämävastaavuudesta kiinnostuneita yrityksiä ilmoittautui tutkimuksen yhteydessä 25 kappaletta.
Yhteistyö työ- ja elinkeinohallinnon kanssa ja oppisopimuskoulutus
Rekry-, Täsmä- ja MuutosKoulutukset ovat räätälöitävissä yrityksen tarpeen mukaan, käytännönläheisiä, jatkuva yhteys työnantajan ja kouluttajan välillä, pitkät työssäoppimisjaksot mahdollisia, työvoiman tarve pohjalla ja työllistyminen mahdollista.
Toimiva käytännön ratkaisu olisi työvoimapoliittinen koulutuksen ja esimerkiksi oppisopimuskoulutus saumaton yhdistäminen. Rakennusalalla tällaisia kokeiluja on menossa ainakin Helsingissä.
Oppisopimuskoulutuksessa ongelmana on sitova määräaikainen työsuhde, jota ei voi purkaa, ei voi lomauttaa, minkä vuoksi hankala saada yrityksiä. Todettiin, että neljän kuukauden koeaika on kuitenkin olemassa ja sitä on käytettävä tarvittaessa.